Aamuni

Heräsin tasan yheltätoista siihen, kun sain viestin, jonka olin saanut jo ainakin neljä kertaa aikasemmin edellisenä päivänä. Voisi sanoa, että hieman kismitti. Ja kaiken kukkuraksi tajusin kuinka paljon tehtävää tänään on koulun suhteen. Kuten enkun itsenäiset tehtävät ja äikän erään kirjanlukeminen loppuun (jonka lukeminen on niin puuduttavaa, varsinkin kun vieressä lymyilee Yön talo-kirjasarjan kolmas osa joka on jo melkein lopussa). Mutta ehkä koulu jutut maistuvat paremmilta, kun on käynyt kaverin kanssa hiihtämässä ? Toivotaan niin. :) Olen varmaan myös lupautunut menemään siskoni kanssa elokuviin jos sielä menee jotakin katsottavaa, jota emme ole vielä nähneet. (Lahden surkea tarjonta vaikeuttaa asiaa huomattavasti...-.-) Pumppiinkin olisi tarkoitus eksyä, mutta saa nyt nähdä eksynkö tänään vai vasta huomenna. Mutta voisin mennä iloisesti valmistumaan hiihtoon ja tekemää pikku hiljaa lähtöä ! :)

Vähän hiihtotaustaani: Olen pienenä ollut kilpahiihtäjä ja pärjännyt siinä aikan hyvin (yleensä pääsin mitalleille omassa sarjassani), mutta kun vanhempani erosivat eikä isi ollut aina kisoissa kannustamassa ja viikolla viemässä minua harjottelemaan lopetin dramaattisesti heittämällä sukset nurkkaan niihin enää koskematta. :D (tämä siis about sillon kun olin kolmosella :D) Siinä sitten tähän päivään asti olen vihannut hiihtoa. Varsinkin koulun kanssa, mutta nyt päässäni on naksahtanut ja olen taas alkanut pitämään siitä. :)