Hemmetti kun tää aika rientää...

Joo siis todellaki tulin perjantain kotii ja tuli sit luettuu puol neljää asti kirjaa (Nälkäpelin kolmas osa) ja sit uni vei voiton. Oliha sitä kyll heränny jo viien jälkee perjantai aamulla ja nukkunu sinä yönä vaa kolmisen tuntii nii eiköhä tuo ollu iha ymmärrettävää :D
Lauantain oli sitte Ellan nelivuotis synttärit :) Kauhia ku seki on jo isotyttö :o Ella oli tosiaan pyytäny jokaselta synttärilahjaks vihreetä kärpäslätkää ja voi sitä onnea kun se sen sitten sai :DD
Sunnuntain kävin sitte 7.riparin vierailu illassa kattelee kameleita :DD Olipas jännä meno sielä :DD
No sen jälkee näin sitte yht kaverii ja siinä meniki sitte loppu pv :D Katoin mä skinssiiki (Iina lainas mulle sen ekan ja tokan tuotantokauden !!! :DD)
Tänää käytii sitte mamman kaa shoppailee :) Sain aikamoisen lähän uusii vaatteita ! :) Ei ne maksanu ku 85 euroo :DD (ilman kaikkii niitä hurjii alennuksii melkein 200 :DDD)
Mut oli kyl kivaa ja löysin ehk ihanimman tuulitakin ikinä ja mä tahon sen !! Mut mamma ei voinu viel ostaa sitä ku ei sei tiedä et paljon sill menee huomenna hammaslääkärii :oo Mut jos sill ei mee paljoo nii mennää kai ostaa se ;) Hehee ;)
JA NII ! Sori en kerenny kirjottaa uutta kesäromanssii mut koitan huomenna saada sen aikaa ;)
Mut nyt Hejdå ! ;)

Ma en tahto pois ! ;----;

Hyi joku Nastola :o MIE TAHON JÄÄDÄ TÄNNE ! ;----;
Muttttt on sinne Natsilaaki välillä iha kiva palata vaikka se onki nii kamala paikka :D Ihmisethä siell on tärkeimpii ja niitähä täsä ikäväki on aina välillä vähän välii ollu :D
Mutta joo ! Tässä pitäis laitella kamoja kasaa nii että saa "pakattua" auton aamuks lähtö valmiiks :D
Tosiaa kuuen maissa nostetaa kytkintä ja startataa, mutta 12 aikaa vasta lähetää lopullisesti matkaa. :D Jännää ! Huomenna kerkee käydä viel syömässä vähä pizzaa (savuporo, aurajuusto, pekoni (?) ja ananassss, nami nami !) jota ei saa sitte PIIIIIITKÄÄ aikaa ellei mee ja osta helvetin kallista savuporoa purkissa kaupasta. :O
Ostin tänää sitte Nälkäpelin vikan osan ja huomenna aattelin sitte lukasta sen ! :) Huomenna siis istutaa koko päivä autossa, luetaa kirjaa ja itketää. Eheheh. :D
Ostin tänää myös Ellalle synttäri lahjan. Löysin aivan ihanat housut (jotka oli vaa 5 euroo !!) ja paidan enkä voinu vastustaa kiusausta ! :D
Mut mull tulee nii kamala ikävä taas tänne ettei sitä voi sanoin kuvailla :(( Mut ehk syksyll sit uuestaa ! ;)
Ens kesä onki sitte vähä erillainen ku ikää tosiaa se 18 vuotta ja auto alla ! ;)
Nyt on kyllä niin kamala nälkä että pakko mennä syömää jtn !!! :DDD Joten morjenstaa ! Kirjottelen sitte lauantain ku oon taase kotona ! :D

Hurjan hyvää yötä !

Jeeees ! Viimisii viedää täällä Roissa ! On tosi ihana päästä taas kotii ja nähä ne kaikki ihmiset siel, mut kyll mä voisin jäädä tänne viel hetkeks. Tää on ollu nii palauttavaa ja rauhottavaa olla tääl mettän keskellä. Nukkua ja valvoa pitkään, käydä välillä kaupungissa, nähä tuttuja ja pitää hauskaa niitten kaa ja sit taas vaa olla. Paljon on mahtunu tähä neljää päivää vajaaseen neljään viikkoon. Tuli käytyy äitipuolen pojan (vai voisko sanoo puoliveljen ?) pojan ristiäisissä, serkku tuli meille muutamaks päiväks ja käytii sit sunnuntain SuomenTivolissa (paikat vieläki iha jumissa :DD) Tuli useita ikimuistoisia lausahduksia kuten "JACK !! NOOOOOU !!" ja "Huipulla tuulee" sekä moniamonia muita naurettavia juttuja :D Tehtii me myös epäonnistunu pyörä reissu toho lähikaupalle (8 kilsaa). Epäonnistunu sen takii et päästii varmaa vaa joku 2 kilsaa ku huomasin että mun pyörän takapyörä ei oo iha kunnossa. Sitte me talutettii ne pyörät takasi. Mut oli kyllä haussun hauskaa :D Oli tääl myös joku viis aurinkoista ja tosi lämmintä päivää ! Mut tänää onki sitte tullu niitten eestä vettä -.-:DD Huomen viel tosiaa kapee moikkaa ihmisii ja sitte perjantain puolenpäivän aikaa suunta kohti Nastolaa ! :) Saa nähä miten hukassa sitä sitte on, ku lähimmälle kaupalle onki enää vaa 100 metrii ja sit niitä kauppoja onki sitte siinä ympärillä muutama kappale :D Mut joo huomenna sitte lisää ! NUKKUKAA HYVIN ! Mäki koitan tältä pää kivulta ;)

(P.S !! KUOLEN KU TANSSIAKATEMIA LOPPU JA IHA KAMALASTI KAIKEN LISÄKS !! YHYHYHYHYYY ! ;----;)

Kesäheila, Osa. 3

”Tik, tak, tik, tak..”, tuijotan katse nauliintuneena olohuoneen vanhaa ja arvokasta kaappikelloa. ”Tik, tak, tik, tak..”, kaikki muu ympärilläni on sumeaa ja arvotonta, vain tulevalla on joitain arvoa. Kädessäni minulla on suurehko kahvikuppi josta siemailen teetä aina välillä. Tuleekohan Kimi...vai onks se jo unohtanu mut.. ”Tik, tak, tik, tak..”, kello tulee lähemmäs kahtatoista eikä Kimistä ole kuulunut sanaakaan. Alan jo hieman huolestua ja juuri kun olen kaivamassa puhelinta soittaakseni Kimille epätoivoisen puhelun auto saapuu pihaan. Juoksen avaamaan oven tulijalle ja sielä hän oli. Kimillä oli yllään tyylikkäät keltaset shortsit, joissa on vihreitä ja punasia kuvioita, valkoinen t-paita ja jalassaan hänellä oli varvassandaalit. Hämmästelen vaatteita hetken kunnes katsahdan taivaalle. Ohoh ! Ei pilven pilveä ! Jukra tästä tulee lämmin päivä ! Sillä samaisella hetkellä tajuan, että ylläni ei ole kuin reiden puoleenväliin ylettyvä aivan liian suuri sininen t-paita. Olin niin uppoutunut aamupalalla kellon tuijottamiseen, etten ole tehnyt itselleni vielä yhtään mitään. Mitä sitä pistäis tänää päälle ? Shortsit ja toppi tietty mut mitkä shortsit ja mikä toppi...hmmm... ”Ootko vasta heränny vai aattelitko tollee lähtee ihmisten ilmoille ?” Kimi kysyy hieman ivalliseen sävyyn ja hymyilee minulle valloittavaa hymyään. Hän oli yllättäen tullut eteeni, kasvot vain muutaman sentin päässä omistani. Jään tuijottamaan hänen täyteläisiä huulia ja mieleni tekisi suudella niitä, mutta ei vielä. Tämä ei ole oikea hetki. Pakotan itseäni siirtämään katseeni hänen huumaaviin silmiinsä ja nostamaan viattoman hymyn huulilleni, ”Joo, olin just syömässä aamupalaa. Ookko sie syöny mittää ?”

Menimme sisälle ja otin Kimille samanlaisen suurehkon mukin kuin minullakin, mutta vain erivärisen ja kaadoin siihen vähän yli puoleenväliin isäni aamulla keittämää kahvia termospullosta ja vajaan sentin verran maitoa. Laitoin kupin minua vastapäätä olevalle paikalle ja istuin itse takaisin paikalleni ja jäin odottamaan Kimiä. Kimi kiersi olohuoneen kautta ja ihasteli ääneen sielä olevia maalauksia. ”Kuka nää on tehny ?” Kimi kysyi. ”Lähes kaikki on mun isovaarin Mattin tekemiä," vastasin ja jatkoin teen siemailua. Tein jopa leivän itselleni. Kimi seisahtui erään maalauksen eteen, eikä tarvinnut edes kysyä minkä. Matti oli maalannut minusta taulun, kun oli pieni. Kaikki jäävät katsomaan sitä, se on kuulema niin valtaansa ottava ja tunteita herättävä taulu. Kuvassa leikin isäni kanssa lentokonetta, mutta kuva on rajattu siten että isästäni näkyy vain jalat, joiden päällä makasin mahallani, ja kädet joilla isäni piti minun käsistäni kiinni, etten putoa. Matti oli ottanut minusta salaa kuvan kun olin leikkinyt isäni kanssa ja kun valokuvat, joiden seassa kuva minusta oli, tulivat Matti aloitti heti maalaamisen. Olen tuossa taulussa vähän reilu vuoden ikäinen, mutta minut tunnistaa siitä leikiten. Minulla on samat vaalean hieakan väriset kiharat hiukset ja sammalenvihreät silmät. Rakastin tuota leikkiä pienenä ja se oli parasta kun sain leikkiä sitä isäni kanssa. ”Näytät tosi onnelliselta täsä,” Kimi keskeyttää muisteluni. ”Niin olinkin, tuo oli lempileikkini pienenä ja se sai minut aina nauramaan,” vastasin. Kimi katsoo talua vielä hetken ja tulee istumaan vastapäätäni ja hörppäsee kahviaan. ”Mmmm ! Ompa hyvää !” Kimi kehuu aivan haltioituneena. En voi muuta kuin hymyillä, sillä kaikki ylistävät ja kehuvat isäni tekemän kahvin maasta taivaisiin. Sen salaisuus piilee siinä, että isäni tekee kahvin alusta alkaen itse. Kasvattaa pavut kasvihuoneessaan, kuivattaa ja jauhaa ne juuri oikeaan aikaan. Hän on niin vilpittömän näköinen, aivan kuten isi... Hymyilen Kimille, en saa katsettani irti hänestä ennen kuin, BLING BLONG, BLIG BLOG...kello lyö kaksitoista kertaa merkiksi siitä, että kello on nyt 12. Vilkaisen kelloa nopeasti ja sitten katsahdan itseäni. Hitto ! Pittää vaihtaa vielä vaatteet ! ”Mitä sie oot oikee laittanu tähä ?”, Kimi kysyy hämmentyneenä ja tutkii kahvia kuin jotakin mysteeriä. "Isi tekee sen alusta alkaen ite, siks se maistuu nii hyvälle. Sitä ei saa juua ku yhen kupin kerralla, ku se on niin vahvaa,” infosin Kimille, ”ja nyt mun pitää mennä pesulle ja vaatteiden vaihtoon.” Hörppäsin teeni loppuun ja tungin leivän lopun suuhuni. Kaunista ja erittäin viehättävää, IDIOOTTI !

Juoksin huoneeseeni, nappasin pyyhkeen mukaani ja juoksin suihkuun. Pesin hiukset huolella ja sheivasin sääreni pehmeiksi ja säihkyviksi, säihkysääri, pesin samalla myös hampaani ja kasvoni. Kun tulin suihkusta riensin pyyhe ympärilläni takaisin huoneeseeni. Näin sivusilmällä, että Kimi oli taas mennyt katselemaan maalauksia. Isovaarini maalausten seasssa on myös pari minun maalaustani, jotka olen joskus muutama vuosi sitten maalannut, ollessani eräänlaisessa arestissa isovanhempieni luona. Äitini oli lähettänyt minut Misiin yhdeksi kesäksi, kun olin alkanut käyttäytymään kuten lähes jokainen teini jossain vaiheessa, ryyppäämään. Kouluni alkoi menemään huonosti, mutta ei niin huonosti etten olisi päässyt haluamaani kouluun, ja riitelimme äitini kanssa jatkuvasti. Äitini on hyvin tiukka ja vaativa, etenkin koulun suhteen, joten meillä meni pienistäkin asioista sukset ristiin. Ja kun lopulta koitti aika, että lopetin peruskoulun äitini lähetti minut Misiin. Hän halusi viettää edes yhden kesän ilman, että hänen täytyisi koko ajan olla murehtimassa minun perääni. Kävimme pitkän ja kovaäänisen taistelun siitä menenkö Misiin vai en ja kuten yleensä, äitini voitti. Ensimmäiset viikot Misissä kului mököttäen omassa pikku piharakennuksessani ja eristäytyen kaikesta. Lopulta isomummoni kyllästyi draamailuuni ja otti härkää sarvista. Loppujen lopuksi vietin heidän kanssa ihanan kesän ja sain maalattua pari taulua, joita tehdessä kävin läpi tunteita ja ajatuksiani.

Seisoskelin jonkin aikaa kaksiosaisen peilikaappini edessä alusvaatteet päällä ja tuijotin kaapin sisältöä. Yritin päättää mitä laittaisin päälleni, joka oli erittäin hankalaa, sillä muutostani äitini nurkista isäni nurkkiin on vasta kolme viikkoa, joten suurin osa vaatteistani on edelleen laatikoissa enkä jaksa alkaa kaivaa niitä. Nappasin siis melko tyhjästä kaapistani mustat shortsit, jotka olivat olleet joskus pitkät, mutta kun vasempaan polveen oli tullut järjettömän kokoinen reikä olin leikannut niistä shortsit., sekä tummansammalenvihreän topin, jossa oli haalea kotkan kuva. Topin väri korostaa kivasti silmieni väriä, joka oli yksi syy miski pidin siitä erityisen paljon. Kun olin saanut vaatteet ylleni laitoin hieman ripsiväriä silmiini ja kuivasin hiukseni, Tämän jälkeen menin Kimin luo olohuoneeseen. ”Joko lähetää ?”, kysyin ja Kimi kääntyi minua kohti. Hänen silmänsä levisivät ja hän henkäisi syvään. Olimme molemmat hiljaa hetken verran ja vain katselimme, ikään kuin mittaillen, toisiamme. ”Sie oot nättinä.” Kimi sai lopulta saunottua. Minkä värinen on paloauto ? No vittu punanen. Punastuin hetkessä paloautoakin punaisemmaksi. Minua ei yleensä kehuta, joten en ole tottunut siihen. ”Kiitos,” sanoin hiljaisella äänellä, jota Kimi ei varmaan edes kuullut, ”Mihin me mennään ? Ootko sie keksiny jotain jännittävää tekemistä ?”, jatkoin kuin äskeistä ei olisi tapahtunutkaan. Idiootti. ”Joo, mut se on yllätys joten en voi kertoo ja mun pitäis sitoo sun silmät...” Kimi sanoo ja vetää mustan bandana huivin takataskustaan. Hän on myös tullut hiljalleen taakseni ja laittaa nyt huivia silmilleni. Kun hän oli sitonut huivin silmillinen hän kuiskasi korvaani; ”Sun täytyy nyt vaa luottaa muhu.” Totta kai mie luotan.

SORI IHA HIRVEESTI ET TÄÄ TULI VAST NYT, mutt tää kone ryöstettii mult eilen joten en pystyny kirjottaa. mut tässä tää nyt on ja toivottavasti tykkäätte :)

Kesäheilä, Osa. 2

”HUI Vi....! Kuka sie oikee oot ?”, kysyin aivan hädissäni. Olin säikähtänyt niin, ettei ollut sydänkohtaus kaukana. Onks iskä tullu hakee mut sisälle ku se on huomannu yhen kossupullon hävinnee ? Ei, tää on nuorempi..ehkä mun ikäne ? Tipe ? Miks se tänne olis tullu ? Ja ei...se ois soittanu. Kuka tää oikee on ? Ehkä joku kylältä ? En juurikaan tunne vielä kylältä ikäistäni porukkaa nimeltä tai muutenkaan. Kokeilen käsilläni tämän arvoituksellisen nuorukaisen käsiä, jotka peittivät silmäni. Jatkoin kohti hänen käsivarsia. Tämän tuntemattoman kädet tuntuvat vahvoilta, mutta silti niin pehmeiltä. Oikeassa kädessä hänellä on normaalia leveämpi kello, jossa on iso näyttö, itse kello-osa. Vasenkätinen ? ”Tuota...öööö...hmmm..eheheh”, mutisen. Takana oleva henkilö ei sano sanaakaan. Tunnen kuinka hän laskeutuu takanani ensin kyykkyyn ja sitten istunkin jo hänen haarojen välissä, edelleen hänen kätensä silmieni eessä. Pikku hiljaa minulle alkaa hahmottua kuka tämä takanani istuva voisi olla.

”Kimi...?”, kysyn varovasti. Kimi on kylän kauppiaan keskimmäinen poika ja hän on tosi usein kaupalla töissä. Kimi laskee kätensä pois silmieni edestä ja käännyn katosmaan häntä. Vaikka olen nähnyt hänet jo useita kertoja kaupalla ja tuijotellut häntä häpeilemättä, hämmästyn aina hänen pehmeän tummanruskeita silmiään ja saman väristä paksua, lyhyttä ja aina söpösti sekasin olevaa hiuspehkoaan. Hänellä on myös hyvin vahvat ja jylhät kasvonpiirteet. Ne saavat joka naisen pyörälle päästä, ainakin näillä leveysasteilla. Hänellä on myös hyvin treenattu kroppa. Tuijotan noita valloittavia silmiä ja...”Mitäs sie täälä yksin oot ollu ryypiskelemässä ?”, Kimi keskeyttää ajatukseni juoksun ja lehahdan täysin punaiseksi, kun Kimi nostaa tyhjän kossupullon koristani ja katsoo minua kysyvästi ja odottaen vastauta. ”Tuota....en oikein tiedä haluatko kuulla vuodatustani...”, vastaan vältellen hänen läpitunkeutuvaa katsetta. ”Miks en haluis ?”, hän kysyy ja tuijottaa silmiini vaikka kuinka yritän vältellä tuota katsetta. ”Koska se pilaisi tunnelman ?”, vastasin. Idiootti ! Mitä tunnelmaa ?? Eihän tässä mittää tunnelmaa oo vielä kerenny muodostuu. Tyhmä, tyhmä, tyhmä ! ”Ja mitä sie ees täälä teet ?”, julkinen, kaikille vapaa, ranta,  idiootti. Täälä saa käydä kuka vaa millon vaa ja miksi vaa, kysyin lähes turhankin kiivaasti, ja käännyin ympäri. Irottauduin hänen otteestaan vaikka olisin vain halunnut käpertyä hänen syliinsä ja vuodattaa kaikki murheeni hännelle. Idiootti...Enkö mie ossaa tehä mittää oikein ?

Vaikka olin tehnyt, omasta mielestäni ainakin, hyvin selväksi etten halua puhua siitä miksi olin tällä laiturilla yksin tyhjän viinapullon kanssa hän tuli viereeni, aivan minun viereeni ja otti kasvoni käsiinsä ja katsoi suoraan minun sammalen virheisiin silmiini ja sanoi; ”Mikkää ei pillaa tätä tunnelmaa”, Kimi sanoi hieman nauraen ja ivallisesti hymyillen. Hänen hymynsäkin on niin valloittava ! Täydellinen. ”Ja mie tulin tänne tuulettumaan. Mut nyt kerrot, mitä SIE täälä teet. Kaikki okei ?”. Katsoin Kimin vakavia kasvoja, se on oikeesti huolissaan, se on huomannu et kaikki EI oo okei, oih. Lasken katseeni hetkeksi käsiini, joita Kimi pitää käsissään. Jukra Kimi on ruskettunut. Huokaisen syvään ja nostan taas katseeni ja alan vuodattaa pahaa oloani tällä ihanuudelle, NYT ! Lopeta tuo ylistäminen ! Joo Kimi on aivan jumalallisen, oikeastaan laittoman, hyvän näkönen ja ihana ja mahtava, mutta ei sitä tarvi koko ajan julistaa, tälle henkilölle jonka kanssa en ollut aikasemmin jutellut ja jota en tunne millään tavoin.

Kun olin kertonut kaiken mitä katsoin aiheelliseksi kertoa ja olin pääsemässä tarinani loppuun Kimi kappaa minut syliinsä ja silitti hiuksiani hellästi. Olin kuin sulaa laavaa siinä hänen lämpimässä sylissä. Lopetin typerän tarinani siihen lopputulokseen, johon olin päässyt juuri ennen Kimin ilmestymistä, että maailmani ei kaadu vaikken saisikaan Tipeä, jatkaisin vain elämääni. ”Miehä sanoin ettei kaikki oo okei,” Kimi sanoi. ”Onks nyt parempi olo ?”. Nyökyttelin päätäni myöntävästi ja painoin pääni hänen olkapäälleen ja henkäisin helpottuneena. Se oikeesti helpotti. Olimme siinä hetken aivan hiljaa ja kuuntelimme lintujen laulua kunnes..”Mitä sie teet huomenna ?”. Kimi esitti minulle kysymyksen jota en ollut osannut odottaa, en sillä ainakaan hetkellä, en vielä. Häkellyin niin etten tahtonut ymmärtää tuota juuri kuulemaani kysymystä, saati sitten vastat siihen jotain. Tuijotin vain Kimiä suu auki ja yritin saada ajatukseni kokoon. ”Nii aattelin että voitais viettää huomenna, tai no oikeestaa tänään, yhes kiva päivä ja tutustutais paremmin,” Kimi jatkoi kun en saanut vieläkään sanaa suustani. Todellaki ! Tietenki ! Monelta ? Missä ? Voi miks mä en saa sanaa suustani ? Nyökyttelin hulluna päätäni myöntävästi kunnes sain sanottuakin jotain Joo:n tapaista. Sovimme, että hän tulee hakemaan minut kahentoista aikaa meiltä ja että mietisimme sitten autossa mitä tekisimme. Vaihdoimme myös numerot. 

Kun olimme istuneet siinä vielä jonkin aikaa ja jutelleet niitä näitä huomasin, että kellohan tulee jo vaikka mitä. Kimi lähti saattamaan minua kotiin ja käski minut heti nukkumaan, etten nuku onneni ohi. Todellakin onneni ohi. Juuri kun olin menossa sisälle Kimi ottaa minua kädestä kiinni ja antoi pienen hennon pusun otsalleni. Häkellyin, taas. Tämän jälkeen Kimi lähti takaisin rannalle päin, kotia kohti. Kun pääsin sisälle, vanhukset olivat jo laittaneet nukkumaan. Kävin jääkaapilla hakemassa kanapastaa, lämmitin sen ja menin huoneeseeni syömään. Siinä syödessäni kävin tätä erittäin kummallista yötä huomasin omituisen, mutta ihana tunteen mahassani. Olen ihastunut Kimiin... Söin kanapastani loppuun ja vein astiat keittiöön. Palasin huoneeseeni vessan kautta ja ryömin sänkyyni. Juuri ennen kuin olin nukahtanut sain viestin. "Hyvää yötä, kaunokainen. -Kimi" 

Ei välttämättä mikään kovinkaan hyvä mutta ompaha nyt kumminki ;) En viikol sit taas uutta osaa :)