Kesäheilä, Osa. 2

”HUI Vi....! Kuka sie oikee oot ?”, kysyin aivan hädissäni. Olin säikähtänyt niin, ettei ollut sydänkohtaus kaukana. Onks iskä tullu hakee mut sisälle ku se on huomannu yhen kossupullon hävinnee ? Ei, tää on nuorempi..ehkä mun ikäne ? Tipe ? Miks se tänne olis tullu ? Ja ei...se ois soittanu. Kuka tää oikee on ? Ehkä joku kylältä ? En juurikaan tunne vielä kylältä ikäistäni porukkaa nimeltä tai muutenkaan. Kokeilen käsilläni tämän arvoituksellisen nuorukaisen käsiä, jotka peittivät silmäni. Jatkoin kohti hänen käsivarsia. Tämän tuntemattoman kädet tuntuvat vahvoilta, mutta silti niin pehmeiltä. Oikeassa kädessä hänellä on normaalia leveämpi kello, jossa on iso näyttö, itse kello-osa. Vasenkätinen ? ”Tuota...öööö...hmmm..eheheh”, mutisen. Takana oleva henkilö ei sano sanaakaan. Tunnen kuinka hän laskeutuu takanani ensin kyykkyyn ja sitten istunkin jo hänen haarojen välissä, edelleen hänen kätensä silmieni eessä. Pikku hiljaa minulle alkaa hahmottua kuka tämä takanani istuva voisi olla.

”Kimi...?”, kysyn varovasti. Kimi on kylän kauppiaan keskimmäinen poika ja hän on tosi usein kaupalla töissä. Kimi laskee kätensä pois silmieni edestä ja käännyn katosmaan häntä. Vaikka olen nähnyt hänet jo useita kertoja kaupalla ja tuijotellut häntä häpeilemättä, hämmästyn aina hänen pehmeän tummanruskeita silmiään ja saman väristä paksua, lyhyttä ja aina söpösti sekasin olevaa hiuspehkoaan. Hänellä on myös hyvin vahvat ja jylhät kasvonpiirteet. Ne saavat joka naisen pyörälle päästä, ainakin näillä leveysasteilla. Hänellä on myös hyvin treenattu kroppa. Tuijotan noita valloittavia silmiä ja...”Mitäs sie täälä yksin oot ollu ryypiskelemässä ?”, Kimi keskeyttää ajatukseni juoksun ja lehahdan täysin punaiseksi, kun Kimi nostaa tyhjän kossupullon koristani ja katsoo minua kysyvästi ja odottaen vastauta. ”Tuota....en oikein tiedä haluatko kuulla vuodatustani...”, vastaan vältellen hänen läpitunkeutuvaa katsetta. ”Miks en haluis ?”, hän kysyy ja tuijottaa silmiini vaikka kuinka yritän vältellä tuota katsetta. ”Koska se pilaisi tunnelman ?”, vastasin. Idiootti ! Mitä tunnelmaa ?? Eihän tässä mittää tunnelmaa oo vielä kerenny muodostuu. Tyhmä, tyhmä, tyhmä ! ”Ja mitä sie ees täälä teet ?”, julkinen, kaikille vapaa, ranta,  idiootti. Täälä saa käydä kuka vaa millon vaa ja miksi vaa, kysyin lähes turhankin kiivaasti, ja käännyin ympäri. Irottauduin hänen otteestaan vaikka olisin vain halunnut käpertyä hänen syliinsä ja vuodattaa kaikki murheeni hännelle. Idiootti...Enkö mie ossaa tehä mittää oikein ?

Vaikka olin tehnyt, omasta mielestäni ainakin, hyvin selväksi etten halua puhua siitä miksi olin tällä laiturilla yksin tyhjän viinapullon kanssa hän tuli viereeni, aivan minun viereeni ja otti kasvoni käsiinsä ja katsoi suoraan minun sammalen virheisiin silmiini ja sanoi; ”Mikkää ei pillaa tätä tunnelmaa”, Kimi sanoi hieman nauraen ja ivallisesti hymyillen. Hänen hymynsäkin on niin valloittava ! Täydellinen. ”Ja mie tulin tänne tuulettumaan. Mut nyt kerrot, mitä SIE täälä teet. Kaikki okei ?”. Katsoin Kimin vakavia kasvoja, se on oikeesti huolissaan, se on huomannu et kaikki EI oo okei, oih. Lasken katseeni hetkeksi käsiini, joita Kimi pitää käsissään. Jukra Kimi on ruskettunut. Huokaisen syvään ja nostan taas katseeni ja alan vuodattaa pahaa oloani tällä ihanuudelle, NYT ! Lopeta tuo ylistäminen ! Joo Kimi on aivan jumalallisen, oikeastaan laittoman, hyvän näkönen ja ihana ja mahtava, mutta ei sitä tarvi koko ajan julistaa, tälle henkilölle jonka kanssa en ollut aikasemmin jutellut ja jota en tunne millään tavoin.

Kun olin kertonut kaiken mitä katsoin aiheelliseksi kertoa ja olin pääsemässä tarinani loppuun Kimi kappaa minut syliinsä ja silitti hiuksiani hellästi. Olin kuin sulaa laavaa siinä hänen lämpimässä sylissä. Lopetin typerän tarinani siihen lopputulokseen, johon olin päässyt juuri ennen Kimin ilmestymistä, että maailmani ei kaadu vaikken saisikaan Tipeä, jatkaisin vain elämääni. ”Miehä sanoin ettei kaikki oo okei,” Kimi sanoi. ”Onks nyt parempi olo ?”. Nyökyttelin päätäni myöntävästi ja painoin pääni hänen olkapäälleen ja henkäisin helpottuneena. Se oikeesti helpotti. Olimme siinä hetken aivan hiljaa ja kuuntelimme lintujen laulua kunnes..”Mitä sie teet huomenna ?”. Kimi esitti minulle kysymyksen jota en ollut osannut odottaa, en sillä ainakaan hetkellä, en vielä. Häkellyin niin etten tahtonut ymmärtää tuota juuri kuulemaani kysymystä, saati sitten vastat siihen jotain. Tuijotin vain Kimiä suu auki ja yritin saada ajatukseni kokoon. ”Nii aattelin että voitais viettää huomenna, tai no oikeestaa tänään, yhes kiva päivä ja tutustutais paremmin,” Kimi jatkoi kun en saanut vieläkään sanaa suustani. Todellaki ! Tietenki ! Monelta ? Missä ? Voi miks mä en saa sanaa suustani ? Nyökyttelin hulluna päätäni myöntävästi kunnes sain sanottuakin jotain Joo:n tapaista. Sovimme, että hän tulee hakemaan minut kahentoista aikaa meiltä ja että mietisimme sitten autossa mitä tekisimme. Vaihdoimme myös numerot. 

Kun olimme istuneet siinä vielä jonkin aikaa ja jutelleet niitä näitä huomasin, että kellohan tulee jo vaikka mitä. Kimi lähti saattamaan minua kotiin ja käski minut heti nukkumaan, etten nuku onneni ohi. Todellakin onneni ohi. Juuri kun olin menossa sisälle Kimi ottaa minua kädestä kiinni ja antoi pienen hennon pusun otsalleni. Häkellyin, taas. Tämän jälkeen Kimi lähti takaisin rannalle päin, kotia kohti. Kun pääsin sisälle, vanhukset olivat jo laittaneet nukkumaan. Kävin jääkaapilla hakemassa kanapastaa, lämmitin sen ja menin huoneeseeni syömään. Siinä syödessäni kävin tätä erittäin kummallista yötä huomasin omituisen, mutta ihana tunteen mahassani. Olen ihastunut Kimiin... Söin kanapastani loppuun ja vein astiat keittiöön. Palasin huoneeseeni vessan kautta ja ryömin sänkyyni. Juuri ennen kuin olin nukahtanut sain viestin. "Hyvää yötä, kaunokainen. -Kimi" 

Ei välttämättä mikään kovinkaan hyvä mutta ompaha nyt kumminki ;) En viikol sit taas uutta osaa :)