Kesäheila, Osa. 3

”Tik, tak, tik, tak..”, tuijotan katse nauliintuneena olohuoneen vanhaa ja arvokasta kaappikelloa. ”Tik, tak, tik, tak..”, kaikki muu ympärilläni on sumeaa ja arvotonta, vain tulevalla on joitain arvoa. Kädessäni minulla on suurehko kahvikuppi josta siemailen teetä aina välillä. Tuleekohan Kimi...vai onks se jo unohtanu mut.. ”Tik, tak, tik, tak..”, kello tulee lähemmäs kahtatoista eikä Kimistä ole kuulunut sanaakaan. Alan jo hieman huolestua ja juuri kun olen kaivamassa puhelinta soittaakseni Kimille epätoivoisen puhelun auto saapuu pihaan. Juoksen avaamaan oven tulijalle ja sielä hän oli. Kimillä oli yllään tyylikkäät keltaset shortsit, joissa on vihreitä ja punasia kuvioita, valkoinen t-paita ja jalassaan hänellä oli varvassandaalit. Hämmästelen vaatteita hetken kunnes katsahdan taivaalle. Ohoh ! Ei pilven pilveä ! Jukra tästä tulee lämmin päivä ! Sillä samaisella hetkellä tajuan, että ylläni ei ole kuin reiden puoleenväliin ylettyvä aivan liian suuri sininen t-paita. Olin niin uppoutunut aamupalalla kellon tuijottamiseen, etten ole tehnyt itselleni vielä yhtään mitään. Mitä sitä pistäis tänää päälle ? Shortsit ja toppi tietty mut mitkä shortsit ja mikä toppi...hmmm... ”Ootko vasta heränny vai aattelitko tollee lähtee ihmisten ilmoille ?” Kimi kysyy hieman ivalliseen sävyyn ja hymyilee minulle valloittavaa hymyään. Hän oli yllättäen tullut eteeni, kasvot vain muutaman sentin päässä omistani. Jään tuijottamaan hänen täyteläisiä huulia ja mieleni tekisi suudella niitä, mutta ei vielä. Tämä ei ole oikea hetki. Pakotan itseäni siirtämään katseeni hänen huumaaviin silmiinsä ja nostamaan viattoman hymyn huulilleni, ”Joo, olin just syömässä aamupalaa. Ookko sie syöny mittää ?”

Menimme sisälle ja otin Kimille samanlaisen suurehkon mukin kuin minullakin, mutta vain erivärisen ja kaadoin siihen vähän yli puoleenväliin isäni aamulla keittämää kahvia termospullosta ja vajaan sentin verran maitoa. Laitoin kupin minua vastapäätä olevalle paikalle ja istuin itse takaisin paikalleni ja jäin odottamaan Kimiä. Kimi kiersi olohuoneen kautta ja ihasteli ääneen sielä olevia maalauksia. ”Kuka nää on tehny ?” Kimi kysyi. ”Lähes kaikki on mun isovaarin Mattin tekemiä," vastasin ja jatkoin teen siemailua. Tein jopa leivän itselleni. Kimi seisahtui erään maalauksen eteen, eikä tarvinnut edes kysyä minkä. Matti oli maalannut minusta taulun, kun oli pieni. Kaikki jäävät katsomaan sitä, se on kuulema niin valtaansa ottava ja tunteita herättävä taulu. Kuvassa leikin isäni kanssa lentokonetta, mutta kuva on rajattu siten että isästäni näkyy vain jalat, joiden päällä makasin mahallani, ja kädet joilla isäni piti minun käsistäni kiinni, etten putoa. Matti oli ottanut minusta salaa kuvan kun olin leikkinyt isäni kanssa ja kun valokuvat, joiden seassa kuva minusta oli, tulivat Matti aloitti heti maalaamisen. Olen tuossa taulussa vähän reilu vuoden ikäinen, mutta minut tunnistaa siitä leikiten. Minulla on samat vaalean hieakan väriset kiharat hiukset ja sammalenvihreät silmät. Rakastin tuota leikkiä pienenä ja se oli parasta kun sain leikkiä sitä isäni kanssa. ”Näytät tosi onnelliselta täsä,” Kimi keskeyttää muisteluni. ”Niin olinkin, tuo oli lempileikkini pienenä ja se sai minut aina nauramaan,” vastasin. Kimi katsoo talua vielä hetken ja tulee istumaan vastapäätäni ja hörppäsee kahviaan. ”Mmmm ! Ompa hyvää !” Kimi kehuu aivan haltioituneena. En voi muuta kuin hymyillä, sillä kaikki ylistävät ja kehuvat isäni tekemän kahvin maasta taivaisiin. Sen salaisuus piilee siinä, että isäni tekee kahvin alusta alkaen itse. Kasvattaa pavut kasvihuoneessaan, kuivattaa ja jauhaa ne juuri oikeaan aikaan. Hän on niin vilpittömän näköinen, aivan kuten isi... Hymyilen Kimille, en saa katsettani irti hänestä ennen kuin, BLING BLONG, BLIG BLOG...kello lyö kaksitoista kertaa merkiksi siitä, että kello on nyt 12. Vilkaisen kelloa nopeasti ja sitten katsahdan itseäni. Hitto ! Pittää vaihtaa vielä vaatteet ! ”Mitä sie oot oikee laittanu tähä ?”, Kimi kysyy hämmentyneenä ja tutkii kahvia kuin jotakin mysteeriä. "Isi tekee sen alusta alkaen ite, siks se maistuu nii hyvälle. Sitä ei saa juua ku yhen kupin kerralla, ku se on niin vahvaa,” infosin Kimille, ”ja nyt mun pitää mennä pesulle ja vaatteiden vaihtoon.” Hörppäsin teeni loppuun ja tungin leivän lopun suuhuni. Kaunista ja erittäin viehättävää, IDIOOTTI !

Juoksin huoneeseeni, nappasin pyyhkeen mukaani ja juoksin suihkuun. Pesin hiukset huolella ja sheivasin sääreni pehmeiksi ja säihkyviksi, säihkysääri, pesin samalla myös hampaani ja kasvoni. Kun tulin suihkusta riensin pyyhe ympärilläni takaisin huoneeseeni. Näin sivusilmällä, että Kimi oli taas mennyt katselemaan maalauksia. Isovaarini maalausten seasssa on myös pari minun maalaustani, jotka olen joskus muutama vuosi sitten maalannut, ollessani eräänlaisessa arestissa isovanhempieni luona. Äitini oli lähettänyt minut Misiin yhdeksi kesäksi, kun olin alkanut käyttäytymään kuten lähes jokainen teini jossain vaiheessa, ryyppäämään. Kouluni alkoi menemään huonosti, mutta ei niin huonosti etten olisi päässyt haluamaani kouluun, ja riitelimme äitini kanssa jatkuvasti. Äitini on hyvin tiukka ja vaativa, etenkin koulun suhteen, joten meillä meni pienistäkin asioista sukset ristiin. Ja kun lopulta koitti aika, että lopetin peruskoulun äitini lähetti minut Misiin. Hän halusi viettää edes yhden kesän ilman, että hänen täytyisi koko ajan olla murehtimassa minun perääni. Kävimme pitkän ja kovaäänisen taistelun siitä menenkö Misiin vai en ja kuten yleensä, äitini voitti. Ensimmäiset viikot Misissä kului mököttäen omassa pikku piharakennuksessani ja eristäytyen kaikesta. Lopulta isomummoni kyllästyi draamailuuni ja otti härkää sarvista. Loppujen lopuksi vietin heidän kanssa ihanan kesän ja sain maalattua pari taulua, joita tehdessä kävin läpi tunteita ja ajatuksiani.

Seisoskelin jonkin aikaa kaksiosaisen peilikaappini edessä alusvaatteet päällä ja tuijotin kaapin sisältöä. Yritin päättää mitä laittaisin päälleni, joka oli erittäin hankalaa, sillä muutostani äitini nurkista isäni nurkkiin on vasta kolme viikkoa, joten suurin osa vaatteistani on edelleen laatikoissa enkä jaksa alkaa kaivaa niitä. Nappasin siis melko tyhjästä kaapistani mustat shortsit, jotka olivat olleet joskus pitkät, mutta kun vasempaan polveen oli tullut järjettömän kokoinen reikä olin leikannut niistä shortsit., sekä tummansammalenvihreän topin, jossa oli haalea kotkan kuva. Topin väri korostaa kivasti silmieni väriä, joka oli yksi syy miski pidin siitä erityisen paljon. Kun olin saanut vaatteet ylleni laitoin hieman ripsiväriä silmiini ja kuivasin hiukseni, Tämän jälkeen menin Kimin luo olohuoneeseen. ”Joko lähetää ?”, kysyin ja Kimi kääntyi minua kohti. Hänen silmänsä levisivät ja hän henkäisi syvään. Olimme molemmat hiljaa hetken verran ja vain katselimme, ikään kuin mittaillen, toisiamme. ”Sie oot nättinä.” Kimi sai lopulta saunottua. Minkä värinen on paloauto ? No vittu punanen. Punastuin hetkessä paloautoakin punaisemmaksi. Minua ei yleensä kehuta, joten en ole tottunut siihen. ”Kiitos,” sanoin hiljaisella äänellä, jota Kimi ei varmaan edes kuullut, ”Mihin me mennään ? Ootko sie keksiny jotain jännittävää tekemistä ?”, jatkoin kuin äskeistä ei olisi tapahtunutkaan. Idiootti. ”Joo, mut se on yllätys joten en voi kertoo ja mun pitäis sitoo sun silmät...” Kimi sanoo ja vetää mustan bandana huivin takataskustaan. Hän on myös tullut hiljalleen taakseni ja laittaa nyt huivia silmilleni. Kun hän oli sitonut huivin silmillinen hän kuiskasi korvaani; ”Sun täytyy nyt vaa luottaa muhu.” Totta kai mie luotan.

SORI IHA HIRVEESTI ET TÄÄ TULI VAST NYT, mutt tää kone ryöstettii mult eilen joten en pystyny kirjottaa. mut tässä tää nyt on ja toivottavasti tykkäätte :)